Hevoset

Hiekoitettu, jäinen ylämäki vie 1900-luvun alussa rakennetun tilan pihaan. Nykyään Huopissa asuvat Lotta Leppäkoski ja Kimmo Ravantti perheineen. Oikealla on suuri omakotitalo, jonka Lotan kihlattu Kimmo on kunnostanut aivan alusta asti asuinkelvolliseksi.

  • Kun ostimme tilan, tässä talossa ei ollut muuta kuin hirret seinissä, Lotta kertoo. He ostivat Huopin tilan vuonna 2009 ja muuttivat sinne vuonna 2010. Pihassa on myös seitsemän karsinapaikan talli, joka on rakennettu ja jatkettu vanhan liiterin runkoon, vaikka sitä ei uskoisi.
  • Tallissa on seitsemän karsinapaikkaa, pesuboksi, rehuhuone ja kolme lämmintä tilaa; sosiaalitila, satulahuone ja loimien kuivatushuone, Lotta luettelee. Lotta on ollut koko ikänsä hevostyttö. Hänen äitinsä on tehnyt hevosenhoitajan töitä nimekkäillä ratsastajilla, ja ensimmäisen oman poninsa, shetlanninponitamma Kirpun, Lotta sai ollessaan viisivuotias.
  • Muistan laskeneeni, että putosin Kirpun selästä yli 300 kertaa. Sitten lopetin laskemisen, Lotta nauraa. Kun Lotta oli 11-vuotias, hän oli kasvanut liian pitkäksi Kirpulle ja se myytiin takaisin kasvattajalleen. Lotta kuitenkin jatkoi ahkeraa ratsastamista, ja 14 ikävuoteen mennessä hän oli hoitanut ja ratsastanut kaikenlaisia hevosia – kunnes oli taas oman hevosen aika.
  • Niiden vuosien aikana tulin tietoiseksi, millainen eläin on hevonen, Lotta toteaa.

Haaveena ratsastuksen opetuksen master-tutkinto

Lotta on aloittanut siitä mistä muutkin – hänestä tuli ylioppilas vuonna 2007, josta hän jatkoi opiskelemaan ratsastuksenohjaajaksi Harjun oppimiskeskukseen Vironlahdelle. Sieltä hän valmistui vuonna 2009, ja kaksi vuotta myöhemmin, vuonna 2011 hän aloitti ratsastuksenopettajan ammattitutkinnon Ypäjän hevosopistossa, josta hän valmistui vuonna 2012.

  • Tulevaisuuden haaveena ja suunnitelmana on opiskella master-tutkinto ratsastuksen opetuksesta. Se on niin kuin ”opettajien opettaja”, Lotta valottaa. Ja hyvää vauhtia Lotta on sitä kohden menossakin; nykyään hän pyörittää omaa tallia, mutta päätyö on kuitenkin Espoon Primustallissa ratsastuksenopettajana.
  • Aloitin työt siellä vuoden 2013 alussa. Viikossa minä pidän yhteensä 22 ratsastustuntia, ja oppilaita kertyy yli 130. Tunnit sijoittuvat iltapäiväneljän ja iltakymmenen välille, joten päivät venyvät pitkiksi, Lotta kertoo. Lotan mielestä se on kuitenkin sen arvoista. Hän sanoo, että kun oppilas on tavoitteellinen, haluaa tosissaan oppia ja satsaa harrastukseen, sitä voidaan jo kutsua valmennukseksi.
  • Raja on kuitenkin häilyvä. Intohimo ja rakkaus hevosta itseään kohtaan on kuitenkin yhteinen ja tärkein tekijä tässä hommassa. Olen kiinnostunut jokaisesta oppilaasta heidän tavoitteistaan tai tasostaan huolimatta. Lotalle Primustalli on unelmien työpaikka.
  • Siellä on laadukkaat hevoset ja työntekijät pääsevät valmentautumaan tavoitteellisesti Kiki Nybergin johdolla. Hän on arvostettu kouluratsastuksen opettaja ja kilparatsastaja, ja käy siellä kerran viikossa valmentamassa meitä. Kerran kuussa Primustallilla käy myös itävaltalainen Arthur Kottas, joka on niinikään valmentaja ja Wienin Espanjalaisen ratsastuskoulun pitkäaikainen pääratsuttaja.

”Hulabaloo alkaa seitsemältä aamulla”

Tallin pyörittäminen ei ole harrastus, se on elämäntapa. Seitsemältä täytyy olla aamutallissa viemässä hevoset ulos syömään heiniään, sitten vasta keitetään itselle aamukahvit.

  • Aamukahvin jälkeen mennään siivoamaan karsinat ja aloitetaan hevosten treenaus. Sitten pitääkin jo kolmelta olla töissä Espoossa, Lotta kertoo tallin rutiineista. Huopissa on yhteensä seitsemän hevosta, joista kaksi ovat Lotan omia. Muiden hevosten omistajat tulevat, menevät ja ratsastavat omien menojensa mukaan, mutta Lotan sanoin tallilla on yleensä rauhallista, kun se on niin pieni.
  • Meillä on mahtava talliporukka! Silloin kun olen Primuksessa pitämässä tunteja, iltatallin teko ja hevosten sisään ottaminen jää siskolleni Lauralle. Hän on aivan korvaamaton apu tässä hommassa, Lotta kehuu. Lotta toteaa, että tämä on ”intohimohommaa” – päivät venyvät todella pitkiksi, kun yhtenä hetkenä saatat olla kisoissa ja toisena viemässä hevosta klinikalle. Toisinaan iltaisin tallitöiden päätyttyä suuntana onkin internet casino, mikä on loistava keino päästä irti päivittäisestä hulinasta!
  • Tässä käydään kyllä koko tunteiden kirjo läpi, Lotta sanoo.

Omilla hevosilla tähdätään korkealle

Lotalla on nykyään kaksi omaa hevosta, 8-vuotias ruuna Renoir Royal eli ”Renu” ja kohta 3-vuotias tamma Taianoma. Renu on ollut Lotalla neljä vuotta; Lotan opiskellessa Ypäjällä se oli hänen loppukoejaksonsa näyttöhevosena, eli käytännössä katsoen Lotta on kouluttanut sen itse, kuitenkin apua saaden.

  • Renu oli perusratsastettu, mutta ei koulutettu. Sain paljon apua sen kouluttamisessa ja siinä, että se ylipäätään suostui pitämään ihmistä selässään, Lotta muistelee. Lotta näyttää käsillään aaltoliikettä ja toteaa, että Renun kanssa on ollut sekä ylä- että alamäkiä sen vilkkauden ja vähän kovapäisenkin luonteen takia.
  • Se on kunnon machomies ja luulee olevansa tallin kuningas, Lotta nauraa. Renu on ollut ennen pelokas kilpailutilanteissa, mutta viime kesänä se alkoi saada itseluottamusta kilparadoille. Nykyään Lotta kisaa sillä vaativaa B:tä. Tähtäimessä on kuitenkin tulevalla kaudella vaativa A ja hamassa tulevaisuudessa Prix Saint Georges, joka on seuraava kansallinen luokka vaativan A:n jälkeen. Lotan toinen hevonen, Taianoma eli ”Tassu” vasta aloittelee ratsun uraansa. Se on nummilaista ratsuhevoskasvatusta Taija Saloniemen tallilta, löytynyt siis aivan lähistöltä.
  • Tassu on superkiltti ja lupaava, meillä on tavoitteet korkealla, Lotta hehkuttaa.

Ei saa pelätä epäonnistumisia

Lotan mukaan parasta tässä elämäntavassa on paitsi hevoset myös ihmiset.

  • Opettamisessa on parasta kun ratsastaja yrittää tosissaan ja hänellä on oikea asenne – epäonnistumisia ei saa pelätä, Lotta sanoo. Jos haluaa jotain, niin siihen hommaan ja itseensä on uskottava. Lotan mukaan kaikkeen pystyy, jos sitä oikein haluaa; niin Lottakin oppi, kun sai lapsena kävellä päivän aikana kymmenkunnalla hevosella loppukäynnit ja oli siitä jo ikionnellinen. Pitkä matka on kuljettu siitä – nykyään Lotta saa elantonsa toisten valmentamisesta.
  • Saatoin kävellä jopa 15 hevosen kanssa loppukäynnit päivässä, Lotta naurahtaa. Lotan mukaan tämä on ”kokonaisvaltaista intohimohommaa”. Onneksi hänellä on loistavat tukijoukot takana, jotka tukevat ja uskovat häneen.
  • Ilman heitä en olisi tässä, Lotta kiittää.